Alle kouluikäisen lapsen arkea tarkastellessa näyttää se kilpistyvän yhteen merkittävään sanaan LEIKKI. Tämä ehkä siksi, että leikin tutkijana minulla on sellaiset silmälasit päässäni, joiden läpi näkyy lasten toiminnasta se leikin leikillisyys, hauskuus ja uutta luovat toiminnot.
Viiden lapsen äitinä ja seitsemän lapsenlapsen mummona asiaa tarkastellessani, yhdessä vietetyn joululoman jälkeen, tosin palautuu mieleen myös ihan tavallinen aikuisen näkökulma. Aikuisena kuulemme usein leikin äänekkyyden ja näemme sotkuisen tavaroiden täyttämän tilan, jossa joskus on vaikeaa löytää paikkaa omille ajatuksilleen ja askelilleen. Aikuisen tehtäväksi muodostuu usein leikin rajaaminen ja teemme sen yleisiin sääntöihin ja lasten turvallisuuteen vedoten pysähtymättä sen enempää ajattelemaan asiaa lapsen näkökulmasta.
Lapsen elämässä yksi tärkeä ulottuvuus leikissä on kokeilla uutta ja rikkoa yhdessäkin luotuja sääntöjä ja rajoja. Uusien kokemusten ja toisella tavalla tekemisen kautta lapsi oppii oman toiminnan mukauttamisen taitoja, jotka ovat perusedellytyksenä itsenäiselle toiminnalle. Mutta milloin rajojen rikkominen ylittää sallitun rajan.
Jari Sinkkosen sanoja lainatakseni ”lapset käyttävät aina valtaa, kun siihen tarjoutuu tilaisuus”. Tämä pitää paikkansa joskus myös leikin tiimellyksessä. Leikki ei aina ole sopuisaa ja vaatii joskus aikuisen väliintuloa.
Mietin usein mihin tulisi asettaa se aikuisen maailman sääntöjen ja lapsen luovuuden rajoittamisen välinen raja. Se on ehkä veteen piirretty viiva ja joustaa sen mukaan millaisessa tilanteessa leikki näyttäytyy. Ehkä kyse on pikemminkin siitä, miten ja miksi rajoitamme leikkiä, omasta mukavuudenhalusta käsin vai kulttuuristen ja sosiaalisten taitojen ja raamien oppimiseksi. Lapsi kuuluu ja haluaa kuulua osaksi omaa perhettään, kaveripiiriä ja lähiyhteisöään. Kuuluvuuden tunne rakentuu sosiaalisesti hyväksytyn toiminnan kautta. Leikissä myös harjoitellaan taitoja, joita tarvitaan liittymiseen osaksi tätä sosiaalista ympäristöä. Lapset itse määrittävät kavereiden kanssa sääntöjä leikin eteenpäin viemiseksi ja rikkovat niitä hauskuuttaakseen ja viedäkseen eteenpäin leikkiä. Hakevat rajojaan ja rakentavat yhteistä todellisuutta. Usein lapset tietävät hauskuutuksen ja kiusaamisen rajan ja kykenevät säätelemään omaa toimintaansa taitavassa leikissä. Aina eivät lapsen taidot ole riittävät näin monimutkaiseen harkintaa vaativaan toimintaan.
Lapset tarvitsevat aikuisten ja kavereiden asettamia rajauksia toiminnalleen. Kaverien hyväksyntä vaikuttaa lapsen toiminnallisiin valintoihin ja joskus hyväksyntää haetaan rikkomalla myös aikuisten asettamia rajoja ja sääntöjä. Leikki- ja kaveritaitoja voidaan harjoitella yhdessä aikuisen ohjaamana. Taitava kasvattaja käyttää ympäristöä hyväkseen rajatakseen tai rikastaakseen lapsen leikkiä ja viedäkseen huomion leikkiä eteenpäin vievään toimintaan. Lapselle voi antaa leikkivihjeitä, sekä sanallisia että sanattomia, ja houkutella näin taitoja kehittävään toimintaan ja omaan ongelmanratkaisuun kieltojen sijaan.
Tietoisuustaidot on nykyään muotisana aikuisten maailmassa. Niitä voidaan harjoitella yhdessä lastenkin kanssa. Itse asiassa lapset harjoittelevat tietoisuutta leikkimällä arkea todeksi sekä muuntamalla leikin tapahtumia he arvioivat miten heidän oma toimintansa vaikuttaa ympäristöön. Toiminnasta saatu palaute rakentaa lapsen kokemusta itsestä toimijana, toivottavasti positiiviseen suuntaan.