Amerikkalainen psykologi James Hillman toteaa, että lapsista ja lapsuudesta kertominen ei koskaan kuvaa pelkästään lapsia ja lapsuutta. Lapsuuden teoriat ottavat aina askelia kohti todellisuuden sosiaalista rakentumista, kuvailee Hillmanin ajatuksesta kirjoittanut sosiologi Chris Jenks (1996, 29) teoksessaan Childhood. Näin se, millainen käsitys meillä on lapsuudesta, kuvastaa myös yhteiskunnallista rakennetta ja valtaa.
Käsitykset lapsuudesta ja lapsuuteen liittyvistä sosiaalisen toiminnan säännönmukaisuuksista ovat sidoksissa myös tieteisiin, mytologiaan, filosofiaan ja taiteisiin. Myös maantieteelliset, taloudelliset ja poliittiset olosuhteet ovat yhteydessä lapsuuskäsityksiin. Lisäksi yksilöiden omat kokemukset ja ihmisten väliset vuorovaikutteiset suhteet muokkaavat ymmärrystä lapsuudesta (Woodrow 1999).
Näillä erilaisilla sidoksilla kiinnitytään niihin vallitseviin käsityksiin, jotka tuottavat lapsuuskuvaa ja sitä ilmentävää lapsuuden kulttuurista kuvastoa. On myös sanottu, että lapsuus määritellään aina yhteisössä, jossa lapset elävät (Alanen 2001b, 175). Tutkimukseni kohteena on lapsuuskuva lasten arkielämän sekä median kontekstissa.
Lapsuuskuva (engl. childhood image, ArieҒs 1962) on vakiintunut tarkoittamaan yleisimpiä tapoja ymmärtää lapsuus. Lapsuuskuva muodostuu erilaisista lapsuuskäsityksistä. Näin näkymä lapsuuskuvaan on monitahoinen kuin kaleidoskoopissa (Liddell & Scott 1940): rakenteeltaan toistuva, rajattu ja samanaikaisesti muuttuva.
Tutkimukseni pyrkii tunnistamaan ja nimeämään ne tekijät, joista käsin lapsuuskuvaa rakennetaan. Näitä tekijöitä selvittääkseni tutkin lapsuuskuvaa lasten itsensä, heidän vanhempiensa ja päiväkodin henkilökunnan sekä televisiomainonnan tuottamana.
Lue koko väitöskirja osoitteesta: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/55204/978-951-39-7143-4_vaitos08092017.pdf?sequence=1&isAllowed=y