Havainnointi on yksi opettajan keskeisistä ammatillisista taidoista. Sen avulla voidaan ymmärtää lasten toimintaa, tunnistaa heidän vahvuuksiaan ja tuen tarpeitaan sekä arvioida pedagogisen toiminnan toteutumista. Havainnointi on myös olennainen osa opettajaksi kasvamista ja ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä.
Mutta mitä oikeastaan havainnoimme? Mihin kiinnitämme huomiota? Miten varmistamme, että havainnointi perustuu pedagogisesti perusteltuihin havaintokohteisiin eikä ainoastaan yksittäisen havainnoijan omiin kokemuksiin ja tulkintoihin?
Havainnointia pidetään tärkeänä osana laadukasta opetusta ja varhaiskasvatusta. Sen merkitys tunnistetaan opetussuunnitelmissa, varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ja erilaisissa pedagogisissa suosituksissa. Käytännön työssä tarvitaan kuitenkin konkreettisia välineitä, joiden avulla havainnointia voidaan toteuttaa systemaattisesti ja yhteisesti määriteltyjen kriteerien pohjalta.
Yleisistä suosituksista konkreettisiin havainnointikriteereihin
Opettajia ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia ohjataan havainnoimaan lasten toimintaa, vuorovaikutusta, oppimista, leikkiä, osallisuutta ja hyvinvointia. Asiakirjat kertovat, mitä asioita on tärkeää huomioida, mutta eivät aina anna riittävästi konkreettisia välineitä siihen, miten havainnointia käytännössä toteutetaan.
Ilman yhteisesti määriteltyjä kriteereitä havainnointi voi jäädä yleiselle tasolle. Eri havainnoijat saattavat kiinnittää huomiota eri asioihin, tulkita tilanteita eri tavoin ja muodostaa havaintojensa perusteella erilaisia käsityksiä samasta pedagogisesta ilmiöstä.
Tämä ei tarkoita, että ammatillinen tulkinta olisi tarpeetonta. Päinvastoin: havainnoinnissa tarvitaan aina ammatillista ymmärrystä ja kykyä tulkita tilanteita. Tulkintojen tueksi tarvitaan kuitenkin yhteisiä lähtökohtia.
Kriteeripohjainen havainnointi auttaa muuttamaan yleiset pedagogiset tavoitteet konkreettisiksi ja tarkasteltaviksi havaintokohteiksi.
Kun havainnoinnille on määritelty selkeät kriteerit, havainnoija tietää, mitä tarkastellaan ja millaisiin asioihin huomio suunnataan. Samalla havaintojen perusteltavuus, vertailtavuus ja yhteinen käsittely helpottuvat.
Havainnointiosaaminen on keskeinen osa opettajaksi kasvamista
Opettajankoulutuksessa havainnointi on tärkeä osa opiskelijan ammatillisen osaamisen rakentumista. Opiskelijat harjoittelevat tunnistamaan pedagogisesti merkityksellisiä tilanteita, tarkastelemaan lasten kaveritaitoja, leikkiä ja vuorovaikutusta sekä arvioimaan oppimisympäristöjen ja pedagogisten ratkaisujen vaikutuksia.
Havainnointitaito ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii harjoittelua, ohjausta ja kykyä erottaa toisistaan konkreettiset havainnot ja niihin perustuvat tulkinnat.
Esimerkiksi lapsen leikkiä havainnoitaessa on eri asia kirjata, mitä lapsi tekee, kenen kanssa hän toimii ja miten vuorovaikutus etenee, kuin tehdä johtopäätös lapsen sosiaalisista taidoista. Kriteeripohjainen havainnointi auttaa opiskelijaa tunnistamaan, mihin havaintoihin tulkinnat perustuvat.
Yhteiset havainnointikriteerit tarjoavat opiskelijoille myös mahdollisuuden tarkastella samaa ilmiötä rinnakkain. Kun useampi opiskelija havainnoi esimerkiksi lasten välistä vuorovaikutusta samojen kriteerien avulla, voidaan havaintoja vertailla ja keskustella siitä, mitä tilanteessa tapahtui ja millaisia pedagogisia johtopäätöksiä niistä voidaan tehdä.
Näin havainnointi muuttuu yksittäisestä harjoittelu- tai oppimistehtävästä yhteiseksi oppimisprosessiksi. Se tukee opiskelijan reflektiotaitoja, ammatillisen ajattelun kehittymistä ja valmiuksia perustella pedagogisia ratkaisujaan.
Yhteiset kriteerit tukevat havainnoinnin yhdenmukaisuutta
Havainnoinnin yksi keskeinen haaste on sen subjektiivisuus. Havainnoijan aikaisemmat kokemukset, odotukset ja käsitykset vaikuttavat siihen, mihin hän kiinnittää huomiota ja miten hän tulkitsee näkemäänsä (mm. Lämsä 2009; Lämsä et al., 2012; Malinen et al., 2009; Lämsä, 2017).
Yhteiset kriteerit eivät poista havainnoinnin tulkinnallisuutta, mutta ne auttavat tekemään havainnointiprosessista läpinäkyvämmän ja johdonmukaisemman (Lautamo, 2012; Laaksonen, 2014).
Kun opiskelijat, opettajat ja ohjaajat käyttävät samoja havainnointikriteereitä, syntyy yhteinen kieli pedagogisten ilmiöiden tarkasteluun. Tämä mahdollistaa myös havainnointiin liittyvien tulkintojen kriittisen arvioinnin: perustuuko käsitys todellisiin havaintoihin vai havainnoijan omaan oletukseen?
Opettajankoulutuksessa tämä on erityisen tärkeää. Opiskelijoiden on hyvä oppia jo koulutuksen aikana, että pedagogisia ratkaisuja voidaan ja kannattaa perustella järjestelmällisesti kerätyllä havainnointitiedolla.
Tutkimustieto osaksi käytännön havainnointia
Pedagogisen havainnoinnin kehittämisessä tarvitaan tutkimustietoon perustuvia menetelmiä ja välineitä. Tutkimuksessa tunnistettuja ilmiöitä ja pedagogisesti merkityksellisiä tekijöitä on tärkeää pystyä tarkastelemaan myös käytännön opetustyössä.
Kriteeripohjaiset havainnointityökalut voivat toimia tässä tärkeänä siltana tutkimuksen ja käytännön välillä. Ne auttavat jäsentämään monimutkaisia pedagogisia ilmiöitä havaittavaan muotoon ja tarjoavat yhteisen perustan keskustelulle, arvioinnille ja kehittämiselle.
Opettajankoulutuksessa tällaiset välineet voivat tukea esimerkiksi opetusharjoittelua, opiskelijoiden itsenäistä havainnointia, ohjauskeskusteluja ja pedagogista reflektiota. Niiden avulla voidaan tarkastella, miten pedagogiset tavoitteet toteutuvat käytännössä ja millaisia kehittämistarpeita havainnoista nousee.
RALLA tuo kriteeripohjaisen havainnoinnin käytäntöön
RALLA-havainnointityökalut tarjoavat konkreettisen mahdollisuuden kehittää pedagogista havainnointia. Työkalujen lähtökohtana on, että havainnointi rakentuu määriteltyjen havaintokohteiden ja kriteerien varaan. Näin havainnoija saa tukea siihen, mitä tarkastella ja miten havaintoja jäsentää.
Opettajankoulutuksessa RALLAa voidaan hyödyntää esimerkiksi opiskelijoiden havainnointitaitojen harjoittelussa, opetusharjoittelun tukena, opinnäytetöissä sekä pedagogisten ilmiöiden yhteisessä analysoinnissa.
Työkalujen avulla opiskelijat voivat oppia tunnistamaan lasten toiminnan ja vuorovaikutuksen kannalta olennaisia asioita, tarkastelemaan pedagogisia käytäntöjä sekä perustelemaan havaintoihinsa pohjautuvia johtopäätöksiä.
RALLAn kehittämisessä keskeistä on myös havainnoinnin monipuolisuus. Lasten leikki, vertaissuhteet, vuorovaikutus ja hyvinvointi ovat ilmiöitä, joiden tarkasteluun tarvitaan riittävän konkreettisia ja pedagogisesti perusteltuja havaintokriteereitä.
Havainnointi on paljon enemmän kuin havainnointikohteen katsomista tai seuraamista. Se on tavoitteellista huomion suuntaamista, havaintojen jäsentämistä ja niiden hyödyntämistä pedagogisen toiminnan kehittämisessä.
Kun kriteeripohjainen havainnointi tuodaan osaksi opettajankoulutusta, opiskelijat saavat välineitä, joiden avulla he voivat rakentaa omaa ammatillista osaamistaan ja kehittyä tutkiviksi, reflektiivisiksi opettajiksi.
Havainnointiosaaminen on perusta pedagogiselle päätöksenteolle, laadun arvioinnille ja jatkuvalle kehittämiselle.
Tulevan talvikauden aikana kuulemme lisää siitä, miten Turun yliopiston opettajankoulutuksessa hyödynnetään RALLA-havainnointityökalua opetusharjoitteluiden tukena. Erityisen kiinnostavaa on pitkäjänteinen jo vuosia käytössä ollut toimintamalli, jossa havainnointityökalu kulkee opiskelijan mukana läpi opintojen ja tukee havainnointiosaamisen kehittymistä opintojen eri vaiheissa.
Mitä mahdollisuuksia tällainen toimintamalli tarjoaa opettajankoulutukselle ja tulevien opettajien ammatilliselle kasvulle? Tästä kuulemme lisää pian!
Lähteet
Lämsä, T. (2009). Monta ikkunaa lapsen maailmaan: lapsitietämys aikuisten havaintoina ja lasten kertomuksina. Teoksessa A. Rönkä, K. Malinen & T. Lämsä (toim.), Perhe-elämän paletti: vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa (s. 89–124). Jyväskylä: PS-kustannus.
Malinen, K., Rönkä, A., Lämsä, T., Sevón, E., Poikonen, P.-L. & Kinnunen, U. (2009). Päiväkirjamenetelmän toimivuus ja sovellusmahdollisuudet. Teoksessa A. Rönkä, K. Malinen & T. Lämsä (toim.), Perhe-elämän paletti: vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa (s. 251–272). Jyväskylä: PS-kustannus.
