Ralla Tiina Lautamo Leikin havainnointi

Varhaiskasvattaja lapsen osallistumisen mahdollistajana – havainnoinnin haasteet varhaiskasvattajan arjessa

Lasten osallistumisen ja osallisuuden mahdollistaminen erilaisissa arjen ympäristöissä on nostettu yleisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin kasvatuksen, sosiaalialan kuin kuntoutuksenkin asiantuntijoiden puheenvuoroissa. Lapsen osallistuminen ja liittyminen toimintaan mahdollistuu, kun lapsella on riittävät taidot osallistua itselleen merkitykselliseen ja tarkoituksenmukaiseen tekemiseen ja kun ympäristö huomioi hänen aloitteitaan sekä tarvittaessa tukee lapsen toimintaa. Lapsi tarvitsee aikuisen oikeanlaista ohjausta ja tukea, joka on sovitettu hänen taitotasoonsa. Uusia taitoja opitaan, kun lapsi saa itse tehdä – myös virheitä.

Osallisuus rakentuu sekä osallistumisesta arjen toimintaan että liittymisen kokemuksesta. Lapsen osallisuutta mahdollistavat riittävät arjen taidot, positiivinen käsitys itsestä toimijana ja mahdollisuus toteuttaa omia valintojaan ja mielenkiintojaan arjen toimintaympäristöissä.

Leikki osallistumisen foorumina

 Leikki kavereiden kanssa on erinomainen foorumi harjoitella moninaisia elämäntaitoja. Varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostavat myös leikin merkitystä lapsen oppimiselle. Leikki nähdään lasta motivoivana ja iloa tuottavana toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Varhaiskasvatuksessa tulee luoda leikkiin kannustava toimintakulttuuri. Kasvattajan tulee tunnistaa leikkiä rajoittavat tekijät ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä.

Leikki- ja kaveritaitojen havainnointi on tie lapsen taitojen tunnistamiseen ja niissä näkyvien vahvuuksien ja pulmien kuvaamiseen. Vahvuuksien ja pulmien tunnistaminen on edellytyksenä sille, että kykenemme suunnittelemaan pedagogisia interventioita taitojen oppimisen tueksi ja kaikkien lasten osallistamisen mahdollistamiseksi.

Havainnointi kasvatustyön menetelmänä

Subjektiivisen lapsituntemuksen rinnalle tarvitaan aina objektiivista havainnointia ja havaintojen systemaattista kirjaamista. Havaintoina kerättävä tieto on aina joko subjektiivisia käsityksiä tilanteesta tai objektiivista strukturoidun menetelmän avulla kirjattua tietoa.

Taataksemme varhaiskasvatuksen ja kuntoutuksen kentällä tuotettavien palveluiden tasavertaisuuden ja laadun, on asiantuntijatyössä pyrittävä subjektiivisten kokemusten lisäksi objektiiviseen lasten taitojen havainnointiin ja havaintojen oikeudenmukaiseen dokumentointiin. Objektiivisuuden vaateeseen vastataan käyttämällä tutkittuja ja luotettavia havainnointimenetelmiä. Luotettavan menetelmän avulla havainnoija keskittää huomion siihen, mitä näkee, ilman että hän tekee heti tulkintaa syistä, miksi lapsi toimii tietyllä tavalla. Hyvältä havainnointimenetelmältä vaaditaan havaintojen pysyvyyttä siten, että menetelmän käyttö ei ole riippuvaista havainnoijan näkökulmasta, vaan se toimii samoin riippumatta havainnoijasta.

Lasten toiminnan osallistumisen havainnoinnissa ei ole kyse yksilön valmiuksien arvioinnista, vaan toimintaympäristö ja havainnoitava tekeminen vaikuttavat aina lapsen kykyyn ottaa omat taitonsa käyttöön. Siksi myös toimintaympäristössä tapahtuvat poikkeukset on kirjattava muistiin.

Kun objektiivisten havaintojen tueksi kootaan subjektiivisia kokemuksia lapsen arjen sujumisesta, ovat myös vanhemmat avainasemassa tuottamassa näkemyksiä lapsen sen hetkisistä taidoista ja mahdollisista pulmista. Myös lapselta itseltään kysytään hänen näkemyksiään omista taidoistaan, mielenkiinnon kohteistaan ja myöskin pulmista. Lapsen oikeus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin on nostettu esiin esimerkiksi Varhaiskasvatuslaissa (2018, 3§). Lapsen oma itsearviointi tuo esiin hänen oman subjektiivisen näkökulman siitä, mitä hän haluaa tehdä ja oppia.

Havainnoinnin haasteet

 Kun kysyn kasvattajilta millaisia havainnointimenetelmiä, heillä on käytössään lasten leikkitoiminnan havainnoinnissa, nousee ehdottomaksi ykköseksi vapaan havainnoinnin käyttäminen. Vapaa havainnointi antaa taitavalle havainnoijalle arvokasta tietoa lapsen toiminnasta, mutta silti haasteena säilyy se mitä havainnoista dokumentoidaan ja miten lapsen taitojen kehittymistä seurataan. Kasvattaja saa arvokasta ja omakohtaista tietoa oman työnsä suunnitteluun, mutta miten tieto välittyy koko työtiimille tai perheelle ja muille lapsen kanssa mahdollisesti työskenteleville aikuisille. Kun lapsella on pulmia oppimisessaan, vaikuttavien interventioiden suunnittelun lähtökohtana on aina havaintojentiedon systemaattinen dokumentointi vertailtavissa olevaan muotoon.

Subjektiivisten vapaiden havaintojen dokumentointi tapahtuu yleisesti laadullisena kuvauksena lapsen toiminnasta. Laadullinen kuvaus ei koske yleensä sitä mitä tapahtui vaan sisältää kasvattajan tulkinnan tilanteesta. Objektiivisen havainnoinnin osaaminen ja etenkin kirjaaminen vaatii kasvattajalta harjaantumista ja strukturoitujen työkalujen käyttöä. Dokumentoinnilta vaaditaan täsmällisyyttä ja vertailtavuutta sekä joskus myös mitattavuutta. Nostaisin tässä keskusteluun oikeudenmukaisen dokumentoinnin ajatuksen. Pohdi millaisia kirjauksia lapsen toiminnasta olet viime aikoina tehnyt. Oletko mielestäsi kuvannut toimintaa riittävän täsmällisesti, niin että myös lukija saa selkeän kuvan lapsen sen hetken taidoista. Miten siis laadullinen toiminnan kuvaus vastaa oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden vaateisiin on ollut yksi kinostuksen kohteistani tutkimustyössäni.

Kun tavoitteena on objektiivisesti kerätä tietoa havainnoinnin kohteesta, tulee ottaa käyttöön tutkittuja havainnointimenetelmiä. Keskitä huomio siihen mitä näet. Älä tee heti tulkintaa, vaan kokoa ja pisteytä havaintosi menetelmässä kuvattujen kriteereiden mukaisesti.

Luotettava dokumentointi osana päätöksen teon prosessia

Kun dokumentoimme havaintojamme, tuotamme aina virallisia jälkiä lasta koskeviin tietoihin. Tällöin on tarkasteltava kriittisesti, millaista tietoa kirjaamme. Asiantuntijatyössä tulisi siksi käyttää aina parhaita mahdollisia saatavilla olevia tiedonkeruunmenetelmiä. Myös käyttämiemme havainnointimenetelmien tai -työkalujen tulisi olla luotettavia.

Luotettava ja tutkittu havainnointityökalun rakenne perustuu aina määriteltyyn teoreettiseen käsiteanalyysiin (käsitevaliditeetti). On siis tiedettävä täsmällisesti, tuottaako menetelmä sitä tietoa, mitä sen on tarkoituskin tuottaa. Esimerkkinä, leikin taitavuus on latentti ominaisuus, joka ei ole suoraan havainnoitavissa. Taitava leikki täytyi ensin käsitteellistää ja purkaa sitä kuvaaviin osoittimiin. Havainnointimenetelmän teoreettisen rakenteen oikeellisuutta täytyy tutkia keräämällä arjessa toteutettuja havainnointeja riittävästi ja tilastollisen analyysin avulla osoittaa, että oletettu menetelmän teoreettinen rakenne (rakennevaliditeetti) toimii myös käytännössä.

Tutkimuksella voidaan siis osoittaa, että menetelmä arvioi juuri sitä mitä varten se on kehitetty. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan menetelmän täytyy toimia kaikkien havainnoijien toteuttamana samalla tavalla (testaajien välinen reliabiliteetti) ja olla toistettavissa tilanteesta toiseen (testaus- uudelleentestaus reliabiliteetti). Tarkista siis aina, kun löydät uuden kiinnostavan havainnointimenetelmän tai -lomakkeen, että se täyttää vähintäänkin kolme ensin mainittua ominaisuutta. Mikäli haluat käyttää menetelmää myös muutoksen osoittamisen, on menetelmän kyettävä erottelemaan eri taitotasoilla toimivat lapset toisistaan ja testaus-uudelleentestaus-reliabiliteetin oltava kohtuullinen.

Toiminnan ja osallistumisen taitojen havainnointi ja kuvaaminen on haasteellista, mutta tärkeää, kun suunnittelemme oikea-aikaisia pedagogisia interventioita erityisesti silloin, kun lapsi tarvitsee tehostettua tai erityistä tukea. Erityisesti, kun pohdimme palvelujen saatavuutta ja tasapuolista kohdentamista olisi päätöksenteon perustuttava luotettavaan ja vertailtavissa olevaan dokumentointiin.

Varhaiskasvattajana teet töitä lasten arjessa ja vietät heidän kanssaan ison osan lapsen päivittäisestä hereilläoloajasta. Olet aitiopaikalla havainnoimassa lapsen vahvuuksia ja mahdollisia tuen tarpeita. Leikkiä ja kaveritaitoja systemaattisesti havainnoimalla kykenet suunnittelemaan ja toteuttamaan tavoitteellista kasvatustyötä.

Luotettava havainnointi auttaa sinua ottamaan puheeksi ja tuomaan keskusteluun lapsen mahdollisia haasteita sekä tekemään täsmällisempiä kasvun ja oppimisen tavoitteita yhteistyössä vanhempien kanssa.

Varhaiskasvatuksen tutkimuksesta käytännöntyön välineeksi

Omassa tutkimustyössäni olen perehtynyt erityisesti lasten toiminnan havainnointiin ja luotettavien havainnointimenetelmien kehittämiseen. Kiinnostuksenkohteeni on ollut lapsen leikkitaitojen havainnoinnissa sekä päivittäisten toimintojen ja tekemisen arvioinnissa. Jotta hyöty tutkimuksen tuottamista tiedosta saataisiin varhaiskasvatuksen ja kuntoutuksen asiatuntijoiden käyttöön, vaaditaan menetelmiltä, ei ainoastaan luotettavuutta, mutta myös mallinnettua analyysiä tulosten tulkinnan ja raportoinnin avuksi. Tämä mahdollistuu parhaiten tuottamalla menetelmien käyttäjälle digitaalinen sovellus, mikä osaa tehdä sen saman analyysin, jota tutkija tekee omalla tietokoneellaan. En halunnut, että tutkijan työ jää pölyttymään kirjaston hyllyyn, sillä tutkimuksen kohteeni leikinarvioinnin kehittäminen oli syntynyt arjen työn tarpeesta. RALLA:n tarina on saanut alkunsa väitöstutkimuksestani ja johti yrityksen perustamiseen 2016 tuotekehitysprosessin myötä.

Tein aiemmin lasten kuntoutuksen parissa töitä asiakkaanani lapsia, jotka eivät osanneet leikkiä. Työni oli opetella heidän kanssaan yhdessä leikkimään. Tutkimuksessani halusin myös osoittaa, että leikkimään oppiminen kuntoutuksen keinoin kannattaa. Minulla ei ollut kuitenkaan käytössäni sopivaa luotettavaa menetelmää työni tuloksellisuuden osoittamiseen. Väitöstutkimukseni keskittyikin leikinhavainnointimenetelmän kehittämiseen. Tutkimuksen valmistuttua pohdin, miten saan kehittämäni leikin analyysimallin tutkijan kammioni tietokoneelta arjen työn välineeksi. Ratkaisuksi tuli paitsi RALLA-käsikirja kirjoittaminen ja julkaisu myös RALLA-väitellen tutkijan Vilja Laaksosen. Nyt siis RALLA on paitsi leikkitaitojen arviointiin, myös kaveritaitojen arviointiin soveltuva tuoteperhe lasten toiminnan ja osallistumisen arviointiin lapsen arjessa. RALLA-työkalut pohjaavat tutkimukseen ja ovat luotettavia lasten taitojen havainnoinnin työkaluja.

RALLA-työkalujen avulla voidaan havainnoida leikki- ja kaveritaidoissa näkyviä vahvuuksia ja pulmia. RALLA-sovellus analysoi havainnoinnin tulokset ja tulostettavat raportit kiteyttävät havainnoinnin tulokset ja auttavat suunnittelemaan pedagogisia ja kuntouttavia tavoitteita lapsen taitojen kehittymiseksi ja arjen osallistumisen mahdollistamiseksi.

Lähteitä:

Imms, C., Granlund, M., Wilson, P.H., Steenberg, B., Rosenbaum, P.L. ja Gordon, A.M. 2017. Participation, both a means and an end: conseptual analysis of processes and outcomes in childhood disability. Developmental medicine & childhood neurology, 59: 16-25.

Laaksonen, V. 2014. Lasten vertaissuhdetaidot ja kiusaaminen esikoulun vertaisryhmissä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.9.2018. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789.

Lautamo, T. ja Laaksonen V. 2018 (2. painos). RALLA leikki- ja kaveritaitojen havainnointimenetelmät. Keuruu: Ralla Oy.

Lautamo, T. ja Laaksonen V. 2018 RALLA – sovellus 2.0. Jyväskylä: Ralla Oy, Saatavilla: http://ralla.fi/index.php/kauppa/

Lautamo, T. 2012. Play Assessment for Group Settings. Validating a Measurement Tool for Assessment of Children’s Play Performance in the Day-Care Context. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.9.2018. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789.

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Viitattu 1.9.2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, Opetushallitus. Viitattu 1.9.2018. http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

You Might Also Like